mä oon niin pahoillani kaikesta,
vaikka ei mul oo siihen aihetta//
sä et halunnu tai tukenu mua,
just niillä hetkil jolloin mä tarvitsin sua//
Sä et koskaa mulle jutellu,
vaikka ois ehkä tarvinnu//
mä en kunnolla elää pystyny,
ja sä sen tiesit muttet koskaan mitään kysyny//
en voi tätä todeks uskoo,
mulla ei oo susta enää edes kunnon muistoo..//
sä oot nykyään kaikkien kaa samanlainen,
mä vaan luulin et oisit ollu erilainen//
mä en voi sua enää ees silmiin kattoo,
koska mun täytyy kaikkee kontaktii varoo//
muut parit on onnellisii, ne hymyilee,
mutta sun hyväksynnän takii joudun maskin takan lymyilee//
en jaksa enää esittää ja piileskellä,
sä et voi mun olemusta ja tekoja määritellä//
loppujen lopuks, mun ei tarvii pyytää anteeksi,
koska sä oot se joka ei yrittäny tarpeeksi//
mä todella toivon että viel nähellään,
puhutaan, katsotaan silmiin ja kätellään//
mutta se on vasta sitten kun minut todella hyväksyt,
joten tässä vaihees se ois: kiitos kaunis, ja hyvästit.//
toi on mun oma kirjottama teksti ja mä aattelin, että rupeisin blogissani jakaa tälläsii mitä vapaa-ajalla kirjottelen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti